maanantai 6. marraskuuta 2017

Pyhiä lehmiä potkimassa



Demokraatin päätoimittaja Mikko Salmi kysyi 6.10. kolumnissaan onko SDP:n mielestä kaikki työ yhtä arvokasta ja onko puolue vain julkisen työn puolue? Se on oiva kysymys. Samalla voi kysyä muiltakin puolueilta mikä niille on arvokasta. Politiikan pyhiä lehmiä on ajoittain hyvä potkia vähän sivummalle.

Oikeiston ja vasemmiston välinen työnjako on karrikoidusti ollut se, että kun oikeisto on halunnut keventää verotusta ja pienentää julkisia menoja, niin vasemmisto on lisännyt julkisia palveluita ja ajanut parannuksia sosiaaliturvaan. Takavuosina, tasaisen talouskasvun ja vakaan työelämän maailmassa molemmille riitti, että käteen jäävät tulot kasvoivat. Mentiin rajalla, jossa verotuksen hidasta kiristymistä ei juuri huomannut ja palveluverkosta oli varaa kehittää yhä kattavampi.

Mitä enemmän Suomen talous avautui, sitä raskaammin huomattiin verotaakan alkaneen painaa harteita. Samalla työelämän muutokset kuten digitalisaatio yhtaikaa tapahtuneen talouskasvun hiipumisen kanssa mursivat tasapainoisen kehityslinjan. Tarvittiin tiukempaa menokuria, julkisen sektorin toiminnan tehostamista ja uusia toimintatapoja. Oikeistossa välineeksi nähtiin muun muassa yksityistäminen ja ryhdyttiin miettimään mihin palvelut kannattaa kohdentaa. Veronkevennykset, valinnanvapaus ja keveämpi sääntely nähtiin myös talouskasvun moottoriksi.

Vasemmistossakin talouskasvun arvo on tunnustettu, mutta toisin kuin oikeistossa, sen moottorina pidetään julkisia investointeja tai vähän laajemmin: julkisella rahalla tehtyä elvytystä. Rakenteellisten uudistusten tuomaan dynamiikkaan on vasemmistossa ollut vaikea uskoa myös siksi, että välittömät menetykset ovat usein kohdistuneet ydinkannattajiin: julkisen sektorin virkamiehiin. Reaktio tähän on ollut se, että kaikki yksityistäminen ja julkisen työn tehostaminen on katsottu palvelujen heikentämiseksi, julkisen sektorin alasajoksi ja yönmustaksi uusliberalismiksi.

Yksisilmäisyys on ruokkinut paitsi itseään myös vastapuolen yksisilmäistä peilikuvaa. Jos vasemmisto iskee uusliberalismilla, niin kentän oikealta laidalta lyödään vastapalloon byroslavialla ja holhousvaltiolla: kyllä virkamies (sd./vas.) sinunkin elämäsi paremmin tietää.

Poliittisen kentän muut toimijat eivät juuri tuo ratkaisua asiaan - päinvastoin. Keskusta kannattaa kulloinkin ja kussakin paikassa niitä ratkaisuja, jotka maksimoivat sen kannattajien saamat hyödyt. Puolueen eduskuntaryhmä käy kierroksilla lähinnä silloin kun puhutaan metsäverotuksesta, maatalouden verotuksesta ja tukijärjestelmästä sekä elintarvikkeiden arvonlisäverosta. Paikallisesti hyväksytään yksityistäminen, mutta valtakunnallisesti niuhotetaan valinnanvapauden lisäämisestä.

Peruspopulisteilla taas on yhteiskunnan kehittämistä ohjaavan ideologian paikalla opportunistinen tyhjiö, jossa voi kannattaa veronalennuksia ja menonlisäyksiä, tai puolustaa ja vastustaa julkisia virkoja ja palveluita yhtä aikaa! Köyhän miehen hannukarpoille konnia ovat yhtälailla pienyrittäjää kiusaava veroviskaali, kuin mökin mummolta rahapulan vuoksi kotihoidon katkaisevat sosiaalitäti. Yhteyttä näiden välillä on turha etsiä.

Vihreät eivät ole juuri vähempää populistisia. Jos markkinavoimat nähdään julkisessa keskustelussa pahoiksi, niin sitten toimitaan niitä vastaan, seurauksia katsomatta. Aikanaan Shelliä ja Nestleä vastaan kampanjoineiden kansalaisaktivistien puolue on antikapitalismiromantiikan tulenkantaja.

keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Glyfosaattisota kääntyy ympäristöä vastaan



EU:n jäsenmaat eivät tänään antaneet kasvintorjunta-aine glyfosaatille komission esittämään kymmenen vuoden jatkoaikaa. Monsanton, RoundUpin ja aineen mahdollista karsinogeenisuutta koskevien tutkimusten ympärillä käyty kohu lienee vaikuttanut joidenkin maiden mielipiteenmuodostukseen. Scientific American kuvaa tätä riskinarviointia hyvin jättäen ainoastaan toteamatta, että glyfosaatti kuuluu samaan riskiluokkaan kuin  punainen liha ja kuumat juomat.
Aine on listattu ”luultavasti karsinogeeniseksi” siten, että sillä saattaa olla yhteys non-hodginin lymfoomaan glyfosaatin kanssa työskentelevien keskuudessa.

Myös Euroopan Parlamentti käsitteli tällä viikolla glyfosaattia koskevaa päätöslauselmaa. Sen mukaan aineen käyttö olisi syytä lopettaa vuoden 2022 jälkeen asteittain. Muun muassa vihreät olisivat halunneet asettaa päätösvuodeksi jo 2020, mutta EPP-ryhmän ansiosta määrävuotta saatiin lykättyä. Parlamentin kanta ei ole sitova.

Ympäristöjärjestöt ovat käyneet pitkään ankaraa sotaa glyfosaattia vastaan. Keskustelua kuvaa hyvin Risk-Mongerin eli professori David Zarukin blogi, jossa selvitetään miksi keskustelu on myrkyttynyt ja miksi glyfosaatti on saatu näyttämään myrkyllisemmältä kuin se onkaan. Maailman pahuus asuu taas Amerikassa ja Monsanto on pedon merkki, oiva vihollinen hyvän puolesta taisteleville kansalaisjärjestöille.

Väittelyn tiimellyksessä olen hädin tuskin lainkaan nähnyt puntarointia siitä miten glyfosaatin käytön lopettaminen muuttaa viljelykäytäntöjä ja sen kautta vaikuttaa ympäristöön. Selvittelin asiaa eri lähteistä ja jututin aineen käyttöön perehtynyttä viljelijäystävääni, jonka arvostelukykyyn ja asiantuntemukseen olen tottunut luottamaan. Rohkea ja täysin epätieteellinen, mutta perusteltu, johtopäätökseni on, että glyfosaatin käytön lopettamisesta aiheutuu ympäristölle suuremmat haitat kuin sen käytöstä.

Ensimmäinen seuraus on kasvavat hiilidioksidipäästöt. Glyfosaatin käyttö tukee suorakylvyöä, jossa maata parhaimmillaan ei tarvitse muokata lainkaan. Ruiskutus tehdään juuri ennen kylvöä tai heti sen jälkeen, jolloin se vaikuttaa rikkakasvien sirkkalehtiin, muttei vielä itämättömään viljakasviin. Ilman glyfosaatin käyttöä pelto pitäisi kyntää ennen kylvöä, jotta maassa olevat rikkakasvit eivät ottaisi valtaa. Ja kyntäminen puolestaan on energiaintensiivistä, paljon polttoainetta kuluttavaa toimintaa. Suorakylvö ja ruiskutukset yhdessä poistavat yhden ehkä kaksikin vuosittaista kyntökertaa. Ilmasto säästyy.

Toinen ympäristöhaitta, jolta samalla vältytään, on kyntämisen aiheuttama eroosio, joka heikentää sekä peltomaan laatua että vesistöjen tilaa. Kun huomattava osa fosforikuormituksesta kulkeutuu kynnetyiltä pelloilta, niin talviaikainen kasvipeitteisyys taas suojaa maan pintaa veden kuluttavalta vaikutukselta ja vähentää ravinteiden huuhtoutumisriskiä. Etelä-Euroopassa, jossa kuivuus on ongelmana, suorakylvön hyötynä on taas pienempi kastelutarve, sillä maa, jota ei käännetä pitää kosteutensa.

Pienempi haitta, mutta haitta kuitenkin, on haitallisten rikkakasvien kuten hukkakauran leviäminen. Glyfosaatti ei ole ainoa keino estää tätä, mutta yksi muiden joukossa.

Glyfosaattikeskustelun melskeessä näyttää joskus siltä, että kaikki ympäristöhuolet eivät ole yhteismitallisia ja että yhden hyvä voi olla kaikkien parhaan vihollinen.

torstai 16. helmikuuta 2017

Vastaus on Kanada

Kanadan pääministeri Justin Trudeau on lähes kaikkea sitä mitä naapurinsa Donald Trump ei ole. Trudeau puhui torstaina Euroopan parlamentissa Strasbourgissa korostaen avoimuutta, demokratiaa, moniarvoisuutta ja suvaitsevaisuutta - arvoja, jotka yhdistävät Eurooppaa ja Kanadaa.

Trudeau alleviivasi kuinka olemme yhdessä ensimmäisinä taistelemassa ilmastonmuutosta vastaan ja ihmisoikeuksien puolesta ja kuinka EU ei ole vain tärkeä vaan välttämätön koko maailmalle.

Aplodit olivat pitkät. Niin pitkät, että kollegani kysyi jo ilkikurisesti, että onko tämä joku rock-konsertti. No ei, ei sentään, mutta sanat vain osuivat kohteeseensa aikana, jolloin yhteistä Eurooppaa lyödään sisältä ja ulkoa ja näitä arvoja, joiden vuoksi politiikkaa tehdään rikotaan sumeilematta.

Siinä ympäristössä myös Trudeau ja Kanadan kanssa eilen hyväksytty kauppasopimus CETA ovat saaneet enemmän kuin reilun osansa. Monet CETA:n vastustajat ovat kunnostautuneet aivan vastaavissa paheissa, joita Donald Trump ja hänen kannattajansa ovat levittäneet - valheiden keksimisessä ja levittämisessä. Ja samalla käytännön politiikassa laitavasemmisto ja vihreät ovat asemoituneet Trumpin kanssa samaan protektionistiseen leiriin.

Pakko myöntää, että pientä vahingoniloa tunsin, kun kuuntelin Trudeaun korostavan muun muassa ympäristönsuojelun merkitystä ja sitä kuinka meidän on huolehdittava myös siitä, että kauppasopimus hyödyttää tavallisia ihmisiä ja on mahdollisimman inklusiivinen. Kaikki keskeiset  painotukset olivat juuri niitä, joita koko länsimainen puoluekenttä keskustaoikeistosta liberaalien ja keskustavasemmiston kautta vihreisiin ja jopa laitavasemmistoon pitää arvokkaina. Ja juuri näiden arvojen käytännön toteutumista - esimerkiksi vapaakaupan tuomaa vaurastumista ja globaalia köyhyyden vähenemistä - vastaan osa tästä joukosta äänesti.

Onneksi olkoon tästä järjen ja omantunnon ohitusleikkauksesta, joka lopulta hyödyttää vain niitä, jotka haluavat liberaalin, vapauteen ja moniarvoisuuteen perustuvan yhteiskunnan hajoamista.



 

torstai 9. helmikuuta 2017

Venäjä pelaa jo täysillä Ranskan vaaleissa



Venäläinen sanomalehti Izvestija julkaisi viikonloppuna Wikileaksin perustajan Julian Assangen haastattelun, jossa tämä kertoi, että on Ranskan vaaleihin on odotettavissa uusia paljastuksia. Assangen mukaan hänellä on kompromettoivaa aineistoa, joka koskee itsenäisenä ehdokkaana kampanjoivan Ranskan entisen talousministerin Emmanuel Macronin henkilökohtaista kirjeenvaihtoa silloisen ulkoministeri Hillary Clintonin kanssa.

Pari päivää myöhemmin Wikileaks julkaisi Clintonin kampanjapäällikön, John Podestan maileista hakkeroidun viestin, jossa Manuel Valls kutsuu Clintonin tai tämän edustajan pyöreän pöydän illalliselle eurooppalaisten poliittisten vaikuttajien kanssa, jossa yhtenä teemana on menestyksellisen poliittisen ja taloudellisen narratiivin kehittäminen oikeistoa ja populisteja vastaan. 

Jos tämä oli Assangen suuri paljastus, niin ohuissa kantimissa oli. Tärkeintä ei kuitenkaan ole sisältö vaan mielikuva, joka haastattelusta syntyi.

Assange ja Wikileaks toimivat Venäjän välineinä USA:n presidentinvaaleissa ja Ranskaa koskevat paljastukset ja niiden paisuttaminen ovat tälle luontevaa jatkoa.Tässä vaiheessa on paikallaan muistuttaa, että joukko Vihreitä Euroopan parlamentin jäseniä esitti taannoin Nobelin rauhanpalkinnon myöntämistä Assangelle.

Kiinnostaa huomata kuinka avoimesti ja peittelemättä Assange on juoksupojan asemaansa asettunut ja kuinka Venäjän informaatio-operaation kohteeksi on nyt valikoitu vaalien suosikiksi noussut Macron.

Republikaanien ehdokas Francois Fillon, joka näyttää nousseen Kremlin suosikkiehdokkaaksi, on käytännössä upottanut itsensä perheenjäsentensä palkkaamiseen liittyvään skandaaliin, jonka Marine Le Penin trollitehdas on brändännyt penelopegateksi. Sosialistien Benoit Hamon taas on muitten takana ja jos petraisi, niin ilmeisesti lasketaan epävarmuutta luovaksi ehdokkaaksi, jonka menestys ei olisi haitaksi epävakautta suosivalle Venäjälle. On siis oletettavaa, että Macron pysyy tulilinjalla.

Macronia vastaan on hyökätty muun muassa väittämällä, että hänellä on suhde  Ranskan radion johtajan Mathieu Galletin kanssa. Macron on kuitannut esitetyt väitteet huumorilla. Niiden alkuperää ei myöskään ole esitetty. Venäläinen Sputnik taas julkaisi uutisena, että varakas gay-lobby tukee Macronin kampanjaa. Juuret tähän väitteeseen oli napattu Republikaanien kansanedustajan ja Ranska-Venäjä -ystävyysryhmän vetäjän Nicolas Dhuicqin haastattelusta

Marine Le Pen itse taas näyttää väistävän oman skandaalinsa valheilla ja luottamalla kannattajiensa rajattomaan uskoon itseensä ja omaan puolueeseensa. Front National käytti muun muassa vastoin parlamentin sääntöjä varoja puoluetyöntekijöidensä palkkaukseen niin, että nyt parlamentti perii takaisin lähes 300 000 euron summaa. 

Samaisessa Izvestijan jutussa FN:n edustaja sanoo, että syynä on vain parlamentin entisen puhemiehen Martin Schulzin ja Marine Le Penin välinen riita, mikä on jälleen yksi paksu valhe. Uusimpana käänteenä Le Pen on haastanut Europarlamentinpääsihteerin Klaus Wellen ja EU:n petoksentorjuntaviraston OLAFin johtajanGiovanni Kesslerin oikeuteen vaatien heiltä symbolista yhden euron korvausta moraalisesta ja materiaalisesta vahingosta. Likainen kampanja on vasta alussa.


Lisäys 13.2.

Tämän päivän FT:ssä Macronin kampanjapäällikkö Richard Ferrand sanoo, että Venäjältä on tullut heille satoja ellei tuhansia hakkerointiyrityksiä ja että Russia Today ja Sputnik levittävät valheellisia tietoja.